24+1

nonniin, eli tänään on viikkoja 24+1 <3

Suuriäitiyskirja sanoo kutakuinkin tälleen:

Sikiö on nyt noin 21cm pitkä, päälaelta takapuoleen ja painaa noin 540 g <3

Jos vauva syntyisi nyt mahdollisuus selvitä olisi 1:10. 

Siinä oli oikeestaan se tärkein osuus tekstistä ^^

Ihanaa tietää, että selviytyminen näillä viikoilla on jo noinkin suuri, vaikkakin sais tuo pikkukaveri pysytellä vielä tuolla masussa kasvamassa muutaman kuukauden.

Oon ollu nyt kipeä viimeset paripäivää, flunssaa, kuumetta , kurkkukipua. Voimat on ihan lopussa ja heikottaa. Vauvan liikkeet on vähentyneet tän sairastelun myötä, mutta onneksi mulla on tuo Angel sounds kotidolpperi jolla voin kuunnella pikkusen sydänääniä koskatahansa.
Ainoa pelastus tähän sairauteen on ollut se, kun Netflixiin tuli Orange is the new black season 2 kaikki jaksot!! Katoinkin just viimesen ja nyt ärsyttää :D Ahmin koko tuotantokauden 2 päivässä :<

Neuvolaankin ois ollut aika maanantaina, mut sekin jouduttiin perumaan kun oon niin kipee :(
Onneks äitiyspakkaus saapuu maybe tälläviikolla!! <3

Nyt on ollu pakko alkaa rasvailemaan tätä mahaa ihan urakalla, kun se tuntuu tosi pinkeeltä joka ilta, ja raskausarpiakin on tullut vähän. Ei onneksi kovin näkyville paikoilla ja aika haaleita vielä :)

Tuleva mummo , eli miun äiti toi pojalle niin ihania vaatteita Espanjasta<3 Jostain erikoisliikkeestä Bily Bily Baby

                                                   haha :D

En jaksa kirjottaa nyt yhtään enempää johtuen tästä kuolemaolosta :( 

Ihanaa viikkoa kaikille <3

maalla :)

Terkut täältä maalta :D Kyllä sielu lepää, kun saa kerrankin T:n kanssa ottaa ihan vaan rauhallisesti ja käydä saunomassa ja uimassa. <3

Pyry on kyllä nauttinut ihan hirveesti täällä olostaan ja sen kyllä varmasi kuvistakin huomaa :)

Lämmiteltiin eilen illalla tuo rannassa oleva sauna ja käytiin vähän kahlaamassakin järvessä, vesi oli ihan tajuttoman kylmäntuntuista vaikka olevinaan se olikin +15 asteista :)

 T otti kuvan mun mahasta just ennen saunaan menoa, hui!! se kyllä kasvaa silmissä oikeesti :D
Ihme jos ei tätä menoo mulla selkä katkee kun kuten kuvasta huomaa niin mulla on aikamoinen notkoselkä.
Pojukin varmaan tajuu, että mutsi saa vähän hermolomaa tällähekellä kun tuntuu että hirvee vimma koko ajan päällä , vasinkin jos erehdyn käymään pikälleen johonkin niin sit aletaan riehumaan :D
<3

Toinen kävi vähän uimassa, ja sit lämmiteltiin pyyhkeen sisällä :)
Mukavaa loppuviikkoa kaikille <3

Minä

Päätinpä, että teen postauksen nyt vaan itsestäni :)

kuka olen, mistä olen jne.

Miun nimi on Annika ja oon 20-vuotias. Ja kuten kirjoitustavasta arvata saattaa, niin oon kotoisin Pohjois-Karjalasta, Joensuusta, valitettavasti. Haluisin hirveesti muuttaa täältä pois, jonnekkin vähän isompaan kaupunkiin, missä jokainen ei tietäs toistensa asioita, siihen lisäten vielä ylimääräistäkin :D
Oon aina tykänny lapsista, mutta oon ehkä sen oloinen , että moni ei ois arvannu miun tekevän lapsia näinkin nuorena. 
Tykkään huolehtii itestäni ja laittaa hiuksia ja meikata, sitä on kivaa myös tehdä toisille. Ja unelma ammattini olisikin joskus olla meikkaaja/maskeeraaja tai kosmetologi. Teen myös itse rakennekynsiä kotona, lähinnä harrastemielessä.
Rakastan hirveesti miun ystäviä. Tekisin niiden puolesta oikeestaan mitä vaan , ja ne tietää sen. Ne tietää myös sen, että oon liiankin suorapuheinen ja saatan sanoo asiat liiankin töksäyttäen. :D Tykkään riehuu ja pitää hauskaa ystävien kanssa, mutta myös henkevät keskustelut silloin tällöin luonnistuu. ;)

Rakastan myös tatuointeja---<3 Haluaisin niitä hirveesti ja ympäri kroppaa, mut oon nyt päättäny, että se saa odottaa, kattoo sitten muuttuuko mieli matkalla. Omistan itse tällähetkellä 3 kuvaa, ja 4 ois tulossa, kun poika syntyy, tietysti se perinteinen " nimi ja syntymäaika" mut haluun siihen jotakin spessuu tietysti. :) Ensimmäisen tatuointini otin 17-vuotiaana , ja monet on kysynykkin sen merkitystä. Siis tuo ruusu sydeemi tossa rinnassa. Ruusun halusin, koska sairastin joskus 15v.nä tosi pahana sen ruusu nimisen sairauden, se lähti tosta vasemmasta nilkasta, ja eteni polven yläpuolelle asti, se sitten aiheutti mulle myös verenmyrkytyksen ja miun jalka meinattiin joutuu amputoimaan.. No onneks siihen löyty sit jotkut mömmöt millä se saatiin kuriin :) 2 viikkoo makasin saikulla sen takia yhtä soittoo. -.-
Rintaan laitoin sen vaan sitten niinsanotusti hetkenmielijohteesta, mut siinä se nyt on ja pysyy, enkä kyllä kadu. :)
Sitten otin tohon ranteeseen tollasen ketjun, joka jäi ihan kesken, kun mulla alko ranne vuotaa ja se sit tulehtuki vähän.

Otin myös tuohon samaiseen käteen tohon, kyynärvarren sisälle tekstin : If you can't gett off from the chains of the past, you can't live this day
en ala sitä tässä nyt sen enempää spekuloimaan, mutta sillä on syvempikin merkitys mulle.

Mitäs muuta mie kertoisin. Joo eli, kävin yläasteen jälkeen reilu parivuotta lähihoitaja koulutusta, aika huonolla menestyksellä. Muutin samoihin aikoihin n. 16vuotiaana pois kotoo, ja siinä menikin sitten elämään opetellessa se pari vuotta.
Lopetin koulun ja muutettiin T:n kanssa vähäks aikaa toiselle paikkakunalle, asuttiin siellä noin puolisenvuotta, ja tultiin takas Joensuuhun. Sitten huomattiinkin, että oon raskaana :)

Välit vanhempiini mulla on ollu vaihtelevat. Isän kanssa teiniaikoina tulin paremmin juttuun kuin mutsin kanssa, ja vietinkin isän luona suhteellisen paljon aikaa ( vanhempani on siis eronneet )
Mutsin kanssa asiat oli silloin aikaslailla hankalia, ei päästy yhteisymmärrykseen oikein mistään.

No täysi-ikäiseksi tultua välit äitiinikin lämpesi, ja varsinkin nyt raskaudenmyötä meillä on ollut tosi lämpimät ja hyvät välit :) Ja isän kanssa samahomma

En kehtaa tässä nyt alkaa kaivelemaan pahemmin menneitä , enkä aikanaan vielä kerro tässä blogissa enempää miun menneisyydestä, tää on kuitenkin miun omalla kuvalla, ja kuka vaan voi lukee tätä, ja kuten kirjoitin jo aiemmin, joensuussa nää asiat tuppaa muuttumaan matkanvarrella :)

Mutta kuitenkin, tällähetkellä mulla menee mainiosti. Asutaan ihanassa asunnossa, lähellä miun mummoa ja anoppia... 8) T:n kanssa menee tosi hyvin ja elämä hymyilee muutenkin.

Empä nyt oikein tähän hätään keksi paljoo muuta, mut eiköhän tässä ollukkin jo ihan tarpeeks tällekerralle :)

Ps. tänään lähettän T:n kanssa maalle , ihanaa pääse pois kaupungista ja rantasaunaan <3

Pps. Unohdin mainita ylemmässä tekstissä, että meillä on myös koira, Pyry nimeltään, ja Papillon on rotu. Se on 2,5 v ja aivan ihana pikku pirulainen (: <3

risuja ja ruusuja

Päätinpä nyt sitten tehdä tämän postauksen, kun joku oli sitä toivonut :)

Eli mitä risuja ja ruusuja raskaudessa on? Ja kuinka se on muuttanut elämääni. 

jjoooh

Ensinnäkin raskaus on muuttanut elämääni niinkin, että se on pistänyt koko elämäni uusiksi. Teen varmaan joskus postauksen elämästäni ennen raskautta, niin muutkin ymmärtävät mitä tarkoitan. Raskaus muutti siis elämäni ihan päälaelleen, mutta vain ja ainoastaan positiivisella tavalla.

En osaa jotenkin kuvitella ja eritellä mitään tiettyä  hyvää ja huonoa mitä raskaudessa on, mutta on toki asioita jotka ovat olleet hankalia ja aivan mahtavia. 

Ehkä hankalinta tässä raskaudessa on ollut hyväksyä ne faktat, että  en pääse enää kavereitteni kanssa juhlimaan tai katsomaan !!jääkiekon MM.kisoja!! olutta juoden... :D On siinä ollu itku ja hammastenkiristys hyväksyä ja totutella näihin juttuihin. Toki nyt mulla on myös ollut hyvää aikaa opetella se tosiasia, mikä ei ennen edes juolahtanut miun mieleen, selvinpäinkin voi olla hauskaa. Jep,kuinka kornilta se kuulostaakin, varsinkin minun suustani, mutta totta se on. 

Toinen hankala asia on ollut minulle tämä kropan muuttuminen. Ei sillä, että mulla olisi ollut ennen raskauttakaan täydellinen vartalo, mutta olin siihen suhteellisen tyytyväinen. En pidä kroppaani tälläkään hetkellä rumana, mutta erilaisena. Ja se hämmentää suunnattomasti. Pahinta on ehkä ollut se kun en mahdu enää kaikkiin vanhoihin vaatteisiini, ja tunnen muiden seurassa itseni ihan valaaksi. :D Mutta sekin vitutus tasaantuu sitten kun ajattelen että , tää on vaan väliaikaista. Ja yritän nyt nauttia tästä miun kellukasta, on se kuitenkin toisaalta niin kaunis :)

Ja sit tietysti tupakanpolton lopettaminen, se on ollut erityisen hankalaa. Tuli kuitenkin sauhuteltua se 10 vuotta ennen raskautumista. 

Enemmän raskaudessa on miun mielestä hyviä kuin huonoja asioita. Itsessään koko raskaus on jo niin ihana ja iloinen asia, että voiko mitään mahtavampaa edes olla? 

Ihaninta tässä on ollut se asioiden konkretisoituminen, se kun alkaa oikeasti tajuamaan mitä tässä on tapahtumassa. Muistan ensimmäisen ultran , joka tehtiin mulle jo varhaisessa vaiheessa kipujen takia, ja lääkäri sitten epäili tuulimunaraskautta. Odottelin sitten viikon paniikissa,että pääsen uuteen ultraan. Mistään raskausoireista ei ollut tietoakaan, joten olin jo vaurautunut pahimpaan. 

Voi sitä tunnetta, kun kuulit sen pikkusydämen jumputuksen ensimmäisen kerran :') en unohda sitä varmaan koskaan. <3

<-- juu tulin just suihkusta , anteeksi kulmakarvaton olemukseni :D

Oon myös alkanu ajattelemaan asioita huomattavasti fiksummin kuin ennen ja oon siitä tosi ylpee. Kaipaisinkin hirveesti samanhenkistä seuraa :< Toki minuu kiinnostaa edelleen paljon samat asiat kuin ennenkin, esim. vaatteet ja sisustus. <3 Tykkään myös pitää itestäni huolta ja laittautua päivittäin. Kiinnostun edelleen myös kaikenmaailman draamasta ja sensellaisesta. Vielä oon kuitenkin sama ihminen kuin aina ennenkin. Ajattelen vaan joitain asioita erilailla. Joskus minnuu ärsyttää tiettyjen ihmisten turhamaisuus ja pikkumaisuus, tekis mieli sanoo joskus, että eikö teillä oo oikeesti parempaa tekemistä tai on sullaki murheet, esim sillon kun valitetaan kauheesta darrasta... huoh. ite oot sen darras aiheuttanu, joten elä valita. Mut toisaalta jätämpä nääkin asiat sanomatta, koska muistan vallan hyvin omankin elämäni ennen raskautta, ja samat jutut ne mullakin pyöri elämässä. Nyt kuitenkin asiat on toisin ja ajattelenkin ehkä vähän fiksummin, mut paha mennä kenellekkään mitään sanomaan, jokainen tekee makkaransa mieleisekseen. :) Nyt vähä hypättiin ehkä aiheesta

Ylipäänsä nautin raskaanaolosta, olo on kokoajan jotenkin rauhallinen ja seesteinen. 

On sellanen tunne, että kaikki on nyt kohdallaan <3 

Positiivisin asia tässä raskaudessa on kuitenkin ollut se tieto, että kohta saan oman lapsen tähän syliin ja pääsen kasvattamaan ja seuraamaan hänen kehitystään. Ja, että meistä tulee T:n ja vauvan  kanssa varmasti onnellinen perhe. <3

Miusta olisi kuitenkin ihanaa tutustua muihinkin samaa ikäluokkaa oleviin äiteihin / tuleviin äiteihin, kyllä se on ihan eriasia jutella näistä asioista ihmisten kanssa jotka ymmärtää sinnuu. :) 

mut kuitenkin, kiitän hirmuisesti myös miun omia ystäviä jotka on ollu tukena tässä raskaudessa, niitä ei kovin montaa oo ollut, mutta muutama, ja teistä on ollut suuri apu <3