31+1

Ihanaa kun vettä sataa ja ukkostaa välillä!! Yöllä sai jopa nukuttuakin.

Kauhistuin eilen kun huomasin jotain >>> miun nännit vuotaa :'D hhihi, olo on ku lehmällä ku maitookin jo tulee. Toisaalta, piti soittaa heti äidille ilouutiset " HEi mulla tulee tisseistä maitoo!!" o.O

Mennään tänään T:n kanssa katsomaan omakotitaloa, joka on vuokrattavana. Se olis 134m2 ja maalla rauhassa, niin täydellinen <3 Jotenkin vaan kun omistaa näin pessimistisen luonteen niin ajattelen et turha uneksiikkaan et saatais se, kun siellä on muitakin katsojia käyny... :s

Sain eilen ensimmäisen kunnon raskaushimo kohtauksen Taffelin Juustonaksuja... hyi hitto :D En koskaan oo tykänny niistä ( enkä tykkää kyllä edelleenkään) mutta eilen niitä oli aivan pakko saada... Joten T kävi ostaa mulle niitä ABCltä <3 niin huom. himo tuli joskus 11 aikaan illalla :D

Oon aikani ratoks pessy mota koneellista vauvanvaatteita ja laittanu niitä kaappeihin<3 voi että, tulee niin erikoinen olo kun ajattelee, että kohta niitä saa jo pukeakkin oman lapsen päälle <3

Huomenna ois neuvola taas. Kirjottelen varmaan sitten sen jälkeen , jos siellä tulee jotain uutta tietoa :)

                                   Rakastan vauvojen hattuja... siinä muutama miun "kokoelmasta!" :D

Siinä on kaappi 0-2 kk vaatteille, mitkä on jo pesty ( huom. lisää vaatteita tulossa, ja paljon)  :D

                                               minä + pallomasi tänään (:

kolkyt plus kolme

Hei vaan :)

On vierähtänyt viikkoja siitä kun viimeksi kirjoittelin, mutta onneksi mitään sen suurempaa ei ole tällävälillä ehtinyt tapahtua.

Eilen jouduin käymään äitipolilla, kun epäilivät lapsivesien menoa!!! Aamulla hulahti jotain ja pienessä paniikissa sitten soitto neuvolaan josta suoraan lähetti miut sairaalaan. 

Siellä sit ottivat näytteet, että oliko lapsivettä, thank god ei ollut!! :) 

Kuitenkin otettiin vielä sydänkäyrät ja liikkeen laskennat ja ultrat ja lääkärin mukaan ei voisi olla paremmat arvot , onneksi <3 Totes vaan, että nyt vauva kasvaa vähän alakäyrällä noin. 1300grammaa arvioi painoksi. Pieni ja siro pirpana :) 

Jännitti vähän mitä sanoo liikkeistä, kun viimoset pari päivää oli ollut aika hiljaiseloa, mutta heti kun laitettiin vyö mahanympäri, jolla tutkittiin liikkeitä, niin voi herranenaika sitä potkimisen ja möyrimisen määrää :D Toinen varmaan ajatteli että, mitä helvettiä häntä tullaan häiritsemään hänen yksiöönsä... :D

Sairaanhoitajakin nauroi kun oli niin vauhdikas ja kaiken riehumisen päätteeksi toiselle sitten iski myös hikka :D 

Onneksi kuitenkin kaikki paikat oli tiukasti kiinni ja vauvalla oli kaikki mainiosti, synnytyksestä ei siis vielä tietoakaan :) Vielä jos vähintään sen 6 viikkoa malttais herra oleilla tuolla ... <3

Muuten ei ole ollut mitään ongelmia, onneksi. 

Paitsi tää kuumuus... 

Voin vaan sanoa, että en suosittele loppuraskautta kesähelteille !!! :| Niiin tuskainen olo ja soijaa pukkaa pienen kylän verran.... 

Onneksi on keksitty niinkin hieno laite kuin ropellituuletin <3 Elämäni pelastus. 

+ järvessä lilluminen aina kun vaan mahdollista. 

Painoo on nyt raskauden aikana kertyny 9kg, ei niin hirveesti ( vielä ) onneks. 

Sf-mitta ( eli mahan ) oli viikko sitten 31cm, eli yläkäyrällä. Johtuu kuulemma tästä miun hurjasta (157cm) pituudesta, ei oo  mahalla tilaa kasvaa kun yhteen suuntaan :D

Se on erikoista, miten rakkaus tähän pieneen uiskentelijaan voi kasvaa päivä päivältä, vaikkei vielä fyysisesti olla tavattukkaan toisiamme, mutta joku siinä on. Vaikka välillä tuntuu ettei jaksa enää ja maha painaa ja järki lähtee ja hiki valuu ja kaikki on niiiiiin huonosti, silti sitä vaan jaksaa ja rakastaa tuota olioo tuolla <3 tää tunne on vaan niin erikoinen (: 

Ps. anteeksi jos joku sattuu ällöksymään ulospäin kasvanutta napaani, joka kuulemma suuresti muistuttaa persereikää...... o.O :'DD 

                                       

Saatiin kummilta lahjaksi Suomi-aiheiset tutit<3!!

 
                                                   Nää ostin ite... <3 varmaan kaikki olis                                                                                                              vauvalla tähtikuvioo jos vois :D

                                                                                   

24+1

nonniin, eli tänään on viikkoja 24+1 <3

Suuriäitiyskirja sanoo kutakuinkin tälleen:

Sikiö on nyt noin 21cm pitkä, päälaelta takapuoleen ja painaa noin 540 g <3

Jos vauva syntyisi nyt mahdollisuus selvitä olisi 1:10. 

Siinä oli oikeestaan se tärkein osuus tekstistä ^^

Ihanaa tietää, että selviytyminen näillä viikoilla on jo noinkin suuri, vaikkakin sais tuo pikkukaveri pysytellä vielä tuolla masussa kasvamassa muutaman kuukauden.

Oon ollu nyt kipeä viimeset paripäivää, flunssaa, kuumetta , kurkkukipua. Voimat on ihan lopussa ja heikottaa. Vauvan liikkeet on vähentyneet tän sairastelun myötä, mutta onneksi mulla on tuo Angel sounds kotidolpperi jolla voin kuunnella pikkusen sydänääniä koskatahansa.
Ainoa pelastus tähän sairauteen on ollut se, kun Netflixiin tuli Orange is the new black season 2 kaikki jaksot!! Katoinkin just viimesen ja nyt ärsyttää :D Ahmin koko tuotantokauden 2 päivässä :<

Neuvolaankin ois ollut aika maanantaina, mut sekin jouduttiin perumaan kun oon niin kipee :(
Onneks äitiyspakkaus saapuu maybe tälläviikolla!! <3

Nyt on ollu pakko alkaa rasvailemaan tätä mahaa ihan urakalla, kun se tuntuu tosi pinkeeltä joka ilta, ja raskausarpiakin on tullut vähän. Ei onneksi kovin näkyville paikoilla ja aika haaleita vielä :)

Tuleva mummo , eli miun äiti toi pojalle niin ihania vaatteita Espanjasta<3 Jostain erikoisliikkeestä Bily Bily Baby

                                                   haha :D

En jaksa kirjottaa nyt yhtään enempää johtuen tästä kuolemaolosta :( 

Ihanaa viikkoa kaikille <3

maalla :)

Terkut täältä maalta :D Kyllä sielu lepää, kun saa kerrankin T:n kanssa ottaa ihan vaan rauhallisesti ja käydä saunomassa ja uimassa. <3

Pyry on kyllä nauttinut ihan hirveesti täällä olostaan ja sen kyllä varmasi kuvistakin huomaa :)

Lämmiteltiin eilen illalla tuo rannassa oleva sauna ja käytiin vähän kahlaamassakin järvessä, vesi oli ihan tajuttoman kylmäntuntuista vaikka olevinaan se olikin +15 asteista :)

 T otti kuvan mun mahasta just ennen saunaan menoa, hui!! se kyllä kasvaa silmissä oikeesti :D
Ihme jos ei tätä menoo mulla selkä katkee kun kuten kuvasta huomaa niin mulla on aikamoinen notkoselkä.
Pojukin varmaan tajuu, että mutsi saa vähän hermolomaa tällähekellä kun tuntuu että hirvee vimma koko ajan päällä , vasinkin jos erehdyn käymään pikälleen johonkin niin sit aletaan riehumaan :D
<3

Toinen kävi vähän uimassa, ja sit lämmiteltiin pyyhkeen sisällä :)
Mukavaa loppuviikkoa kaikille <3

Minä

Päätinpä, että teen postauksen nyt vaan itsestäni :)

kuka olen, mistä olen jne.

Miun nimi on Annika ja oon 20-vuotias. Ja kuten kirjoitustavasta arvata saattaa, niin oon kotoisin Pohjois-Karjalasta, Joensuusta, valitettavasti. Haluisin hirveesti muuttaa täältä pois, jonnekkin vähän isompaan kaupunkiin, missä jokainen ei tietäs toistensa asioita, siihen lisäten vielä ylimääräistäkin :D
Oon aina tykänny lapsista, mutta oon ehkä sen oloinen , että moni ei ois arvannu miun tekevän lapsia näinkin nuorena. 
Tykkään huolehtii itestäni ja laittaa hiuksia ja meikata, sitä on kivaa myös tehdä toisille. Ja unelma ammattini olisikin joskus olla meikkaaja/maskeeraaja tai kosmetologi. Teen myös itse rakennekynsiä kotona, lähinnä harrastemielessä.
Rakastan hirveesti miun ystäviä. Tekisin niiden puolesta oikeestaan mitä vaan , ja ne tietää sen. Ne tietää myös sen, että oon liiankin suorapuheinen ja saatan sanoo asiat liiankin töksäyttäen. :D Tykkään riehuu ja pitää hauskaa ystävien kanssa, mutta myös henkevät keskustelut silloin tällöin luonnistuu. ;)

Rakastan myös tatuointeja---<3 Haluaisin niitä hirveesti ja ympäri kroppaa, mut oon nyt päättäny, että se saa odottaa, kattoo sitten muuttuuko mieli matkalla. Omistan itse tällähetkellä 3 kuvaa, ja 4 ois tulossa, kun poika syntyy, tietysti se perinteinen " nimi ja syntymäaika" mut haluun siihen jotakin spessuu tietysti. :) Ensimmäisen tatuointini otin 17-vuotiaana , ja monet on kysynykkin sen merkitystä. Siis tuo ruusu sydeemi tossa rinnassa. Ruusun halusin, koska sairastin joskus 15v.nä tosi pahana sen ruusu nimisen sairauden, se lähti tosta vasemmasta nilkasta, ja eteni polven yläpuolelle asti, se sitten aiheutti mulle myös verenmyrkytyksen ja miun jalka meinattiin joutuu amputoimaan.. No onneks siihen löyty sit jotkut mömmöt millä se saatiin kuriin :) 2 viikkoo makasin saikulla sen takia yhtä soittoo. -.-
Rintaan laitoin sen vaan sitten niinsanotusti hetkenmielijohteesta, mut siinä se nyt on ja pysyy, enkä kyllä kadu. :)
Sitten otin tohon ranteeseen tollasen ketjun, joka jäi ihan kesken, kun mulla alko ranne vuotaa ja se sit tulehtuki vähän.

Otin myös tuohon samaiseen käteen tohon, kyynärvarren sisälle tekstin : If you can't gett off from the chains of the past, you can't live this day
en ala sitä tässä nyt sen enempää spekuloimaan, mutta sillä on syvempikin merkitys mulle.

Mitäs muuta mie kertoisin. Joo eli, kävin yläasteen jälkeen reilu parivuotta lähihoitaja koulutusta, aika huonolla menestyksellä. Muutin samoihin aikoihin n. 16vuotiaana pois kotoo, ja siinä menikin sitten elämään opetellessa se pari vuotta.
Lopetin koulun ja muutettiin T:n kanssa vähäks aikaa toiselle paikkakunalle, asuttiin siellä noin puolisenvuotta, ja tultiin takas Joensuuhun. Sitten huomattiinkin, että oon raskaana :)

Välit vanhempiini mulla on ollu vaihtelevat. Isän kanssa teiniaikoina tulin paremmin juttuun kuin mutsin kanssa, ja vietinkin isän luona suhteellisen paljon aikaa ( vanhempani on siis eronneet )
Mutsin kanssa asiat oli silloin aikaslailla hankalia, ei päästy yhteisymmärrykseen oikein mistään.

No täysi-ikäiseksi tultua välit äitiinikin lämpesi, ja varsinkin nyt raskaudenmyötä meillä on ollut tosi lämpimät ja hyvät välit :) Ja isän kanssa samahomma

En kehtaa tässä nyt alkaa kaivelemaan pahemmin menneitä , enkä aikanaan vielä kerro tässä blogissa enempää miun menneisyydestä, tää on kuitenkin miun omalla kuvalla, ja kuka vaan voi lukee tätä, ja kuten kirjoitin jo aiemmin, joensuussa nää asiat tuppaa muuttumaan matkanvarrella :)

Mutta kuitenkin, tällähetkellä mulla menee mainiosti. Asutaan ihanassa asunnossa, lähellä miun mummoa ja anoppia... 8) T:n kanssa menee tosi hyvin ja elämä hymyilee muutenkin.

Empä nyt oikein tähän hätään keksi paljoo muuta, mut eiköhän tässä ollukkin jo ihan tarpeeks tällekerralle :)

Ps. tänään lähettän T:n kanssa maalle , ihanaa pääse pois kaupungista ja rantasaunaan <3

Pps. Unohdin mainita ylemmässä tekstissä, että meillä on myös koira, Pyry nimeltään, ja Papillon on rotu. Se on 2,5 v ja aivan ihana pikku pirulainen (: <3

risuja ja ruusuja

Päätinpä nyt sitten tehdä tämän postauksen, kun joku oli sitä toivonut :)

Eli mitä risuja ja ruusuja raskaudessa on? Ja kuinka se on muuttanut elämääni. 

jjoooh

Ensinnäkin raskaus on muuttanut elämääni niinkin, että se on pistänyt koko elämäni uusiksi. Teen varmaan joskus postauksen elämästäni ennen raskautta, niin muutkin ymmärtävät mitä tarkoitan. Raskaus muutti siis elämäni ihan päälaelleen, mutta vain ja ainoastaan positiivisella tavalla.

En osaa jotenkin kuvitella ja eritellä mitään tiettyä  hyvää ja huonoa mitä raskaudessa on, mutta on toki asioita jotka ovat olleet hankalia ja aivan mahtavia. 

Ehkä hankalinta tässä raskaudessa on ollut hyväksyä ne faktat, että  en pääse enää kavereitteni kanssa juhlimaan tai katsomaan !!jääkiekon MM.kisoja!! olutta juoden... :D On siinä ollu itku ja hammastenkiristys hyväksyä ja totutella näihin juttuihin. Toki nyt mulla on myös ollut hyvää aikaa opetella se tosiasia, mikä ei ennen edes juolahtanut miun mieleen, selvinpäinkin voi olla hauskaa. Jep,kuinka kornilta se kuulostaakin, varsinkin minun suustani, mutta totta se on. 

Toinen hankala asia on ollut minulle tämä kropan muuttuminen. Ei sillä, että mulla olisi ollut ennen raskauttakaan täydellinen vartalo, mutta olin siihen suhteellisen tyytyväinen. En pidä kroppaani tälläkään hetkellä rumana, mutta erilaisena. Ja se hämmentää suunnattomasti. Pahinta on ehkä ollut se kun en mahdu enää kaikkiin vanhoihin vaatteisiini, ja tunnen muiden seurassa itseni ihan valaaksi. :D Mutta sekin vitutus tasaantuu sitten kun ajattelen että , tää on vaan väliaikaista. Ja yritän nyt nauttia tästä miun kellukasta, on se kuitenkin toisaalta niin kaunis :)

Ja sit tietysti tupakanpolton lopettaminen, se on ollut erityisen hankalaa. Tuli kuitenkin sauhuteltua se 10 vuotta ennen raskautumista. 

Enemmän raskaudessa on miun mielestä hyviä kuin huonoja asioita. Itsessään koko raskaus on jo niin ihana ja iloinen asia, että voiko mitään mahtavampaa edes olla? 

Ihaninta tässä on ollut se asioiden konkretisoituminen, se kun alkaa oikeasti tajuamaan mitä tässä on tapahtumassa. Muistan ensimmäisen ultran , joka tehtiin mulle jo varhaisessa vaiheessa kipujen takia, ja lääkäri sitten epäili tuulimunaraskautta. Odottelin sitten viikon paniikissa,että pääsen uuteen ultraan. Mistään raskausoireista ei ollut tietoakaan, joten olin jo vaurautunut pahimpaan. 

Voi sitä tunnetta, kun kuulit sen pikkusydämen jumputuksen ensimmäisen kerran :') en unohda sitä varmaan koskaan. <3

<-- juu tulin just suihkusta , anteeksi kulmakarvaton olemukseni :D

Oon myös alkanu ajattelemaan asioita huomattavasti fiksummin kuin ennen ja oon siitä tosi ylpee. Kaipaisinkin hirveesti samanhenkistä seuraa :< Toki minuu kiinnostaa edelleen paljon samat asiat kuin ennenkin, esim. vaatteet ja sisustus. <3 Tykkään myös pitää itestäni huolta ja laittautua päivittäin. Kiinnostun edelleen myös kaikenmaailman draamasta ja sensellaisesta. Vielä oon kuitenkin sama ihminen kuin aina ennenkin. Ajattelen vaan joitain asioita erilailla. Joskus minnuu ärsyttää tiettyjen ihmisten turhamaisuus ja pikkumaisuus, tekis mieli sanoo joskus, että eikö teillä oo oikeesti parempaa tekemistä tai on sullaki murheet, esim sillon kun valitetaan kauheesta darrasta... huoh. ite oot sen darras aiheuttanu, joten elä valita. Mut toisaalta jätämpä nääkin asiat sanomatta, koska muistan vallan hyvin omankin elämäni ennen raskautta, ja samat jutut ne mullakin pyöri elämässä. Nyt kuitenkin asiat on toisin ja ajattelenkin ehkä vähän fiksummin, mut paha mennä kenellekkään mitään sanomaan, jokainen tekee makkaransa mieleisekseen. :) Nyt vähä hypättiin ehkä aiheesta

Ylipäänsä nautin raskaanaolosta, olo on kokoajan jotenkin rauhallinen ja seesteinen. 

On sellanen tunne, että kaikki on nyt kohdallaan <3 

Positiivisin asia tässä raskaudessa on kuitenkin ollut se tieto, että kohta saan oman lapsen tähän syliin ja pääsen kasvattamaan ja seuraamaan hänen kehitystään. Ja, että meistä tulee T:n ja vauvan  kanssa varmasti onnellinen perhe. <3

Miusta olisi kuitenkin ihanaa tutustua muihinkin samaa ikäluokkaa oleviin äiteihin / tuleviin äiteihin, kyllä se on ihan eriasia jutella näistä asioista ihmisten kanssa jotka ymmärtää sinnuu. :) 

mut kuitenkin, kiitän hirmuisesti myös miun omia ystäviä jotka on ollu tukena tässä raskaudessa, niitä ei kovin montaa oo ollut, mutta muutama, ja teistä on ollut suuri apu <3

kuvia sängystä + löpinää

Jep, eli käytiin tänään T:n kanssa ostamassa se sänky, se on kyllä ihana, harmi vaan, että vielä 4 kuukautta tyhjillään. :<

Tää päivä on ollu jotenki vaikee. Aamusta asti närästäny niin hitoksee, ettei oo pystyny kunnolla syömään, sitte oli lopulta pakko saaha ruokaa ja menin ystävän kanssa terveellisesti pizzapojille -.- Onneks on olemassa sen niminen pelastus kun Rennie.  Se on ollu miun paraskaveri viimesen viikonajan, kun herään yölläkin niin kauheeseen närästykseen ettei oo tosikaa... :s
Oon sentään siinämielessä onnellinen, että toi rennie auttaa mulla tähän vaivaan, koska useilla se ei auta yhtään mitään.

Huomenna ois ystävän + tulevan kummitädin valmistujaisjuhlat, ja mulla on niin hirvee pulma et mitä laitan sinne päälle, kun näytän joka asussa valaalta :D Mut ei se haittaa, oon toisaalta aika ylpee tästä miun vatsakummusta <3
Voisin laittaa huomenna sit kuvia, että mihin asukokonaisuuten päädyin, pääsee muutkin kauhistelemaan tätä miun plussapallo-olemusta.

Käytiin tänään T:n kanssa miun mutsin luona, ja julistin siellä sitten kovaan ääneen kuinka oon keksinyt niin suloisen nimen meijän pojalle. Kaikki kuunteli korva tarkkana mitä aijon sanoo ja sit tokasin vaan ilosesti, että Dimitri... Joka-ainoa ihminen siinä huoneessa repes totaallisesti nauramaan ::< Joo, tiedän, että kyseinen nimi kuulostaa itänaapurimme Venäjän tuontinimeltä, mutta mitäs sitten..? 
Onneksi meillä on kuitenkin T:n kanssa aikalailla jo nimi valmiina , josta kummatkin tykätään. :) Ja se ei ainakaan tietääkseni oo venäjältä peräisin x)

Nojoo, tää oli vähän tällänen diipadaapa postaus, mutta lisään nyt niitä kuvia. :)

                                          Meijän prinssin jalkapohja oli jopa 3cm <3

Tos on kuva meijän makuuhuoneessa, asutaan nyt siis 60m2 kaksiossa, jossa olis tarkoitus asua tää ensimmäinen vauvavuosi, ja muuttaa sitten kolmioon. No katotaan nyt miten tänne mahdutaan :) 

                             Tässä se ihanuus on ! <3 Ja se on niinkun makuuhuoneen nurkassa tossa meijän                                          sängyn jalkopäässä, mut vähä sivummalla :)

                                     Reunansuojuksen kuosi :)

Ja oli pakko ottaa kuva kun käytiin siellä tulevan mummon luona, oli niin ihanan näkönen omenapuu, mut ei nyt oikein kuvasta välity se todellinen näky :/

meistä tulee oikea perhe :)

kiitos teille ensimmäiset 2 seuraajaani! :)

Päätin tulla tähän koneen ääreen kun mies lähti hakemaan mulle abcltä maitosuklaa Aino jäätelöö<3 siis se on ollut yks suosikki himoista tän raskauden aikana , toinen on sitten veteen puristettu tuore sitruuna :D
Oon kyllä ihmeissäni että näillä mättö määrillä mulle ei oo tullu kuin 4 kiloa tän raskauden aikana. Vaikka , tosin nyt se varmaan vasta alkaa urakalla nousemaankin. :/

mietin tässä sitä aikaa kun haaveilin lapsesta tai stressasin aina menkkojen alkua. Kävin jokaisen maailman "alkuraskauden oireet" "oireet ennen plussaa" - sivut lukemassa moneen otteeseen, ja aina vaan mulla oli ne kaikki mahdolliset alkuraskauden oireet, kunnes menkat sitten ilmoittivat itsestään :D  MUTTA sitten kun olinkin oikeasti raskaana, enkä vielä tiennyt siitä , en käynyt kertaakaan noilla sivuilla enkä olisi ostanut edes koko raskaustestiä ellei menkat olisi olleet myöhässä. Olo oli jotenkin niin rauhallinen ja tyyni. Ennen tein testin jo päivää ennen menkkojen oletettua alkamispäivää ja nyt yritin venyttää sitä pitkälle, kunnes kuitenkin uteliaisuus vei voiton.
Muistan aamun kun tein testin ja istuin vessanpöntön kannen päällä ja seurasin kun testissä alkoi väri muuttua. Seurasin sitä, siihen asti kunnes se meni ns. loppuun, ja katsoin vaan , että jaahas taas negatiivinen. Jätin testin pöydälle ja menin tupakalle. No päätin vielä kuitenkin varmuuden vuoksi vilkaista testiä ja PADAM siihen olikin ilmestynyt se maaginen toinen viiva. :D
Olin aivan onnesta sekaisin kun menin herättämään T:n ( avomieheni ) ja huusin vaan mie oon raskaana mie oon raskaana mie oon raskaana. !!
T sitten vaan sanoi mulle, että ootko nyt ihan varma, ja kannattaa tehä se toinenkin testi jos tuo näyttää väärin. 
Hänestäkin siis huomasi, että lukuiset raskausepäilyni olivat jo tehneet hänestäkin epäluuloisen.
Tein sitten seuraavana päivänä uuden testin ja edelleen kaksi viivaa oli ruudussa. :) Sitten piti alkaa jo T:nkin uskomaan, että meistä tulee ihan oikea perhe. <3
Mulla ois vielä ne testitkin tuossa tallella, mut kamerasta loppu just sopivasti akku , et oisin voinu vähä fiilistellä ja laittaa kuvatkin niistä tänne , mut no anyway raskauteni tuli siis tietooni päivälleen 24.1.2014 :D ja JEP mulla on päivämäärätkin ylhäällä noissa testeissä.


ps. tuo Suuri äitiyskirja oli kyllä mainio ostos, siinä on paljon tietoa, ja viikko viikolta kerrottu mitä sikiölle masussa tapahtuu ja kuinka se kehittyy :)

saa käyttää mut ei oo pakko hei

niin, ehkäsyä nimittäin. Minuu nii naurattaa ja ärsyttää nää ihmisten kommentit miun raskaudesta "et sitte osannu käyttää kortsuu/pillereitä/kierukkaa ymym mitä lie.. ? " Onneks ite osaan käyttää ehkäsyy nii ei tuu ainakaan tota ongelmaa!" ja kattoo halventavasti miun mahaa.  Niin mitä ongelmaa?
On se jännä. OOn tässä pohtinu jo monta kuuakutta, että miksi tietyille ihmisille on niin helvetin vaikee tajuta että oon oikeesti ilonen ja onnellinen tästä raskaudesta ja lapsesta. Ei tää ollu mikään vahinko, eikä tää oo mulle mikään ongelma.
Sitä kuulee monesti ihmisten myös sanovan että " no oi voi nythän sä pilaat elämäs ja nuoruudes" "ethän sä voi tehä enää mitään " mm.
En voi käsittää ihan oikeesti, ylipäänsä sitä kuka sanoo noin tai sitä kuka ees ajattelee noin. Mullahan on ollut vaihtoehtoja vaikka kuinka, ehkäsyt, abortit jne jne. Mutta kun en itse HaLuNnUt mitään vastaavaa. :)
Onhan se toki totta, että oon vielä nuori ja elämä edessä, mutten koe menettäväni tai pilaavani yhtään mitään. Koen lähinnä tän asian niin että elämä antaa ja elämä ottaa. Tässä tapauksessa se ottaa, mutta antaa sitten monin kerroin enemmän. Kyllä itse koen asian niin, että vietän nuoruteeni tästä eteenpäin mieluummin perheeni ja lapseni kanssa, keräämällä yhteisiä kokemuksia ja seuraamalla yhdessä avomieheni kanssa lapsen kasvua ja kehitystä. meidän yhteisen lapsen <3  Mieluummin kuin, ryyppäämällä kaikki rahani ja rellestämällä irtosuhteesa toiseen, esimerkiksi. En voi taas tätäkään yleistää, että jokainen ikäiseni joka ei odota lasta tai ole perheellinen eläisi äskeisellä tavalla.
Elämä on tässä ja nyt ja minun tapauksessani se minulla yhtälailla vielä edessä kuin kaikilla muillakin parikymppisillä, kuljen vain ehkä hieman erireittiä kuin useimmat tuttuni ja ystäväni.
Pointtini on kuitenkin tässä se, että en todellakaan ala kenellekkään mitään valintoja tuputttamaan. Ja toivon, ettei minullekkaan ennää harmitella tätä asiaa.
Olisin todella iloinen jos ihmiset alkaisivat pikkuhiljaa ymmärtämään, että tämä raskaus ja lapsen tulo on meille iloinen asia, eikä muuksi muutu :) <3

Ps tänään meille kotiutuu ihanan Brio- merkkinen pinnasänky 8)

erikoiset elämät luo erikoisii ihmisiä

Onkohan noin?
Mulla on pyöriny tuo Cheekin - timantit on ikuisia biisi tänään päässä taukoomatta, vaikka en ees erityisemmin välitä kyseisestä artistista...
Kaivoin myös kamerani tuolta laukun pohjalta pitkästä aikaa käyttöön, tähän asti kuvaillu vaan puhelimella kuvia, opetuttaa taas tuo kameran käyttö (:

Lisäilempä nyt kuvia tähän mitä otin taas uudella innostuksella tuon kameran kunniaksi :D

Tässä on meijän vaunut , merkki oli muistaakseni androx tai joku vastaava ( on toki liian pitkä matka tästä makuuhuoneesta olohuoneeseen jotta kävisin tarkistamassa )

                                    Räpsin kuvia myös muutamasta vaateostoksesta, en kehannu kaikkia kuvata,
                                    olis tullu muuten monta sivuu vaan vauvanvaatekuvia :D

                                              tossa toi miun masu taas, vähän eri kulmasta :D

                                      niin hän vaan kasvaa jo hurjaa vauhtia siellä masussa :)

                                         rv 8 oli tossa muistaakseni :*

                                         Ja tässä ollaan jo rv 21 :*

                                           ... (:

Pikkusella taas hurja jumppa päällä , mahtaakohan silläkin soida joku tietty kappale just päässä? :D o.O

oijhihiu

Multa on pyydetty tätä blogia nyt niin kovasti, että päätin nyt sen sitten tehdä.
Raskausviikkoja siis nyt 22+2 , eli hieman yli puolenvälin ollaan :)
Blogissa tulen siis kirjoittamaan lähinnä raskausajasta, ja sitten ylipäänsä äitinä olosta, kun lapsi syntyy. On itseasiassa ihan hyvä, että aloitin blogin kirjoittamisen vasta tässävaiheessa raskautta, koska nyt olen jo itse jollainlailla tajunnut edes olevani raskaana, koin vaan tossa paripäivää sitten jonkun ihmeellisen valaistuksen että " Hei miusta tulee oikeesti äiti " !!
Raskausaika on ollut mulla tosi helppo, pitänee kiittää siitä joitain raskaushenkiä .. o.O
Nyt kuitenkin viimeviikkoina tullut huomattua ihan totaalisesti että tässä sitä nyt ollaan raskaana, esim valitettava tosiasia on etten nää enää omia varpaitani, mut ei ne kyllä kaunista kateltavaa olekkaan, että ehkä ihan hyvä vaan. :D
Tässä vaiheessa on jo ihanaa kun tuntee vauvan liikkeet päivittäin ja ne jo näkeekin jopa mahan päältä. On se vaan niin ihmeellistä ajatella, että miun sisällä kasvaa oikeesti ihminen, ja miun tuleva lapsi <3
Mulla on elämän asenne ja asenne muutenkin asioihin muuttunut hirveesti raskausaikana. Ennen raskautta ei monikaan , en itsekkään olisi kuvitellut, että oon valmis äidiksi, mutta tässä sitä nyt ollaan. Ja en kadu kyllä hetkeäkään, tietysti niitä epätoivon hetkiä mahtuu aina jokaisen elämään, mutta en kyllä muuttais mitään jos saisin uudestaan valita. On tää äidiksi tulo ja kasvaminen kuitenkin maailman isoin rikkaus. Luokittelen itseni edelleen noh, ehken teiniäidiksi, mutta nuoreksi äidiksi kyllä, olin 19 kun tulin raskaaksi, mutta täytin 20 testin teon jälkeen kuukauden päästä. Onko kakskymppinen sit nuoriäiti? tiiä siitä. Mutta itteni luokittelen kuitenkin siihen kategoriaan, jos nimittäin katon ympärilleni ja omia kavereita/ystäviäni niin olen aivan eri elämäntilanteessa nyt kuin muut ikäiseni ystävät, ja siksi jopa ulkopuolinen, välillä, mutta kuitenkin niiin onnellinen  <3