kuvia sängystä + löpinää

Jep, eli käytiin tänään T:n kanssa ostamassa se sänky, se on kyllä ihana, harmi vaan, että vielä 4 kuukautta tyhjillään. :<

Tää päivä on ollu jotenki vaikee. Aamusta asti närästäny niin hitoksee, ettei oo pystyny kunnolla syömään, sitte oli lopulta pakko saaha ruokaa ja menin ystävän kanssa terveellisesti pizzapojille -.- Onneks on olemassa sen niminen pelastus kun Rennie.  Se on ollu miun paraskaveri viimesen viikonajan, kun herään yölläkin niin kauheeseen närästykseen ettei oo tosikaa... :s
Oon sentään siinämielessä onnellinen, että toi rennie auttaa mulla tähän vaivaan, koska useilla se ei auta yhtään mitään.

Huomenna ois ystävän + tulevan kummitädin valmistujaisjuhlat, ja mulla on niin hirvee pulma et mitä laitan sinne päälle, kun näytän joka asussa valaalta :D Mut ei se haittaa, oon toisaalta aika ylpee tästä miun vatsakummusta <3
Voisin laittaa huomenna sit kuvia, että mihin asukokonaisuuten päädyin, pääsee muutkin kauhistelemaan tätä miun plussapallo-olemusta.

Käytiin tänään T:n kanssa miun mutsin luona, ja julistin siellä sitten kovaan ääneen kuinka oon keksinyt niin suloisen nimen meijän pojalle. Kaikki kuunteli korva tarkkana mitä aijon sanoo ja sit tokasin vaan ilosesti, että Dimitri... Joka-ainoa ihminen siinä huoneessa repes totaallisesti nauramaan ::< Joo, tiedän, että kyseinen nimi kuulostaa itänaapurimme Venäjän tuontinimeltä, mutta mitäs sitten..? 
Onneksi meillä on kuitenkin T:n kanssa aikalailla jo nimi valmiina , josta kummatkin tykätään. :) Ja se ei ainakaan tietääkseni oo venäjältä peräisin x)

Nojoo, tää oli vähän tällänen diipadaapa postaus, mutta lisään nyt niitä kuvia. :)

                                          Meijän prinssin jalkapohja oli jopa 3cm <3

Tos on kuva meijän makuuhuoneessa, asutaan nyt siis 60m2 kaksiossa, jossa olis tarkoitus asua tää ensimmäinen vauvavuosi, ja muuttaa sitten kolmioon. No katotaan nyt miten tänne mahdutaan :) 

                             Tässä se ihanuus on ! <3 Ja se on niinkun makuuhuoneen nurkassa tossa meijän                                          sängyn jalkopäässä, mut vähä sivummalla :)

                                     Reunansuojuksen kuosi :)

Ja oli pakko ottaa kuva kun käytiin siellä tulevan mummon luona, oli niin ihanan näkönen omenapuu, mut ei nyt oikein kuvasta välity se todellinen näky :/

meistä tulee oikea perhe :)

kiitos teille ensimmäiset 2 seuraajaani! :)

Päätin tulla tähän koneen ääreen kun mies lähti hakemaan mulle abcltä maitosuklaa Aino jäätelöö<3 siis se on ollut yks suosikki himoista tän raskauden aikana , toinen on sitten veteen puristettu tuore sitruuna :D
Oon kyllä ihmeissäni että näillä mättö määrillä mulle ei oo tullu kuin 4 kiloa tän raskauden aikana. Vaikka , tosin nyt se varmaan vasta alkaa urakalla nousemaankin. :/

mietin tässä sitä aikaa kun haaveilin lapsesta tai stressasin aina menkkojen alkua. Kävin jokaisen maailman "alkuraskauden oireet" "oireet ennen plussaa" - sivut lukemassa moneen otteeseen, ja aina vaan mulla oli ne kaikki mahdolliset alkuraskauden oireet, kunnes menkat sitten ilmoittivat itsestään :D  MUTTA sitten kun olinkin oikeasti raskaana, enkä vielä tiennyt siitä , en käynyt kertaakaan noilla sivuilla enkä olisi ostanut edes koko raskaustestiä ellei menkat olisi olleet myöhässä. Olo oli jotenkin niin rauhallinen ja tyyni. Ennen tein testin jo päivää ennen menkkojen oletettua alkamispäivää ja nyt yritin venyttää sitä pitkälle, kunnes kuitenkin uteliaisuus vei voiton.
Muistan aamun kun tein testin ja istuin vessanpöntön kannen päällä ja seurasin kun testissä alkoi väri muuttua. Seurasin sitä, siihen asti kunnes se meni ns. loppuun, ja katsoin vaan , että jaahas taas negatiivinen. Jätin testin pöydälle ja menin tupakalle. No päätin vielä kuitenkin varmuuden vuoksi vilkaista testiä ja PADAM siihen olikin ilmestynyt se maaginen toinen viiva. :D
Olin aivan onnesta sekaisin kun menin herättämään T:n ( avomieheni ) ja huusin vaan mie oon raskaana mie oon raskaana mie oon raskaana. !!
T sitten vaan sanoi mulle, että ootko nyt ihan varma, ja kannattaa tehä se toinenkin testi jos tuo näyttää väärin. 
Hänestäkin siis huomasi, että lukuiset raskausepäilyni olivat jo tehneet hänestäkin epäluuloisen.
Tein sitten seuraavana päivänä uuden testin ja edelleen kaksi viivaa oli ruudussa. :) Sitten piti alkaa jo T:nkin uskomaan, että meistä tulee ihan oikea perhe. <3
Mulla ois vielä ne testitkin tuossa tallella, mut kamerasta loppu just sopivasti akku , et oisin voinu vähä fiilistellä ja laittaa kuvatkin niistä tänne , mut no anyway raskauteni tuli siis tietooni päivälleen 24.1.2014 :D ja JEP mulla on päivämäärätkin ylhäällä noissa testeissä.


ps. tuo Suuri äitiyskirja oli kyllä mainio ostos, siinä on paljon tietoa, ja viikko viikolta kerrottu mitä sikiölle masussa tapahtuu ja kuinka se kehittyy :)

saa käyttää mut ei oo pakko hei

niin, ehkäsyä nimittäin. Minuu nii naurattaa ja ärsyttää nää ihmisten kommentit miun raskaudesta "et sitte osannu käyttää kortsuu/pillereitä/kierukkaa ymym mitä lie.. ? " Onneks ite osaan käyttää ehkäsyy nii ei tuu ainakaan tota ongelmaa!" ja kattoo halventavasti miun mahaa.  Niin mitä ongelmaa?
On se jännä. OOn tässä pohtinu jo monta kuuakutta, että miksi tietyille ihmisille on niin helvetin vaikee tajuta että oon oikeesti ilonen ja onnellinen tästä raskaudesta ja lapsesta. Ei tää ollu mikään vahinko, eikä tää oo mulle mikään ongelma.
Sitä kuulee monesti ihmisten myös sanovan että " no oi voi nythän sä pilaat elämäs ja nuoruudes" "ethän sä voi tehä enää mitään " mm.
En voi käsittää ihan oikeesti, ylipäänsä sitä kuka sanoo noin tai sitä kuka ees ajattelee noin. Mullahan on ollut vaihtoehtoja vaikka kuinka, ehkäsyt, abortit jne jne. Mutta kun en itse HaLuNnUt mitään vastaavaa. :)
Onhan se toki totta, että oon vielä nuori ja elämä edessä, mutten koe menettäväni tai pilaavani yhtään mitään. Koen lähinnä tän asian niin että elämä antaa ja elämä ottaa. Tässä tapauksessa se ottaa, mutta antaa sitten monin kerroin enemmän. Kyllä itse koen asian niin, että vietän nuoruteeni tästä eteenpäin mieluummin perheeni ja lapseni kanssa, keräämällä yhteisiä kokemuksia ja seuraamalla yhdessä avomieheni kanssa lapsen kasvua ja kehitystä. meidän yhteisen lapsen <3  Mieluummin kuin, ryyppäämällä kaikki rahani ja rellestämällä irtosuhteesa toiseen, esimerkiksi. En voi taas tätäkään yleistää, että jokainen ikäiseni joka ei odota lasta tai ole perheellinen eläisi äskeisellä tavalla.
Elämä on tässä ja nyt ja minun tapauksessani se minulla yhtälailla vielä edessä kuin kaikilla muillakin parikymppisillä, kuljen vain ehkä hieman erireittiä kuin useimmat tuttuni ja ystäväni.
Pointtini on kuitenkin tässä se, että en todellakaan ala kenellekkään mitään valintoja tuputttamaan. Ja toivon, ettei minullekkaan ennää harmitella tätä asiaa.
Olisin todella iloinen jos ihmiset alkaisivat pikkuhiljaa ymmärtämään, että tämä raskaus ja lapsen tulo on meille iloinen asia, eikä muuksi muutu :) <3

Ps tänään meille kotiutuu ihanan Brio- merkkinen pinnasänky 8)

erikoiset elämät luo erikoisii ihmisiä

Onkohan noin?
Mulla on pyöriny tuo Cheekin - timantit on ikuisia biisi tänään päässä taukoomatta, vaikka en ees erityisemmin välitä kyseisestä artistista...
Kaivoin myös kamerani tuolta laukun pohjalta pitkästä aikaa käyttöön, tähän asti kuvaillu vaan puhelimella kuvia, opetuttaa taas tuo kameran käyttö (:

Lisäilempä nyt kuvia tähän mitä otin taas uudella innostuksella tuon kameran kunniaksi :D

Tässä on meijän vaunut , merkki oli muistaakseni androx tai joku vastaava ( on toki liian pitkä matka tästä makuuhuoneesta olohuoneeseen jotta kävisin tarkistamassa )

                                    Räpsin kuvia myös muutamasta vaateostoksesta, en kehannu kaikkia kuvata,
                                    olis tullu muuten monta sivuu vaan vauvanvaatekuvia :D

                                              tossa toi miun masu taas, vähän eri kulmasta :D

                                      niin hän vaan kasvaa jo hurjaa vauhtia siellä masussa :)

                                         rv 8 oli tossa muistaakseni :*

                                         Ja tässä ollaan jo rv 21 :*

                                           ... (:

Pikkusella taas hurja jumppa päällä , mahtaakohan silläkin soida joku tietty kappale just päässä? :D o.O

oijhihiu

Multa on pyydetty tätä blogia nyt niin kovasti, että päätin nyt sen sitten tehdä.
Raskausviikkoja siis nyt 22+2 , eli hieman yli puolenvälin ollaan :)
Blogissa tulen siis kirjoittamaan lähinnä raskausajasta, ja sitten ylipäänsä äitinä olosta, kun lapsi syntyy. On itseasiassa ihan hyvä, että aloitin blogin kirjoittamisen vasta tässävaiheessa raskautta, koska nyt olen jo itse jollainlailla tajunnut edes olevani raskaana, koin vaan tossa paripäivää sitten jonkun ihmeellisen valaistuksen että " Hei miusta tulee oikeesti äiti " !!
Raskausaika on ollut mulla tosi helppo, pitänee kiittää siitä joitain raskaushenkiä .. o.O
Nyt kuitenkin viimeviikkoina tullut huomattua ihan totaalisesti että tässä sitä nyt ollaan raskaana, esim valitettava tosiasia on etten nää enää omia varpaitani, mut ei ne kyllä kaunista kateltavaa olekkaan, että ehkä ihan hyvä vaan. :D
Tässä vaiheessa on jo ihanaa kun tuntee vauvan liikkeet päivittäin ja ne jo näkeekin jopa mahan päältä. On se vaan niin ihmeellistä ajatella, että miun sisällä kasvaa oikeesti ihminen, ja miun tuleva lapsi <3
Mulla on elämän asenne ja asenne muutenkin asioihin muuttunut hirveesti raskausaikana. Ennen raskautta ei monikaan , en itsekkään olisi kuvitellut, että oon valmis äidiksi, mutta tässä sitä nyt ollaan. Ja en kadu kyllä hetkeäkään, tietysti niitä epätoivon hetkiä mahtuu aina jokaisen elämään, mutta en kyllä muuttais mitään jos saisin uudestaan valita. On tää äidiksi tulo ja kasvaminen kuitenkin maailman isoin rikkaus. Luokittelen itseni edelleen noh, ehken teiniäidiksi, mutta nuoreksi äidiksi kyllä, olin 19 kun tulin raskaaksi, mutta täytin 20 testin teon jälkeen kuukauden päästä. Onko kakskymppinen sit nuoriäiti? tiiä siitä. Mutta itteni luokittelen kuitenkin siihen kategoriaan, jos nimittäin katon ympärilleni ja omia kavereita/ystäviäni niin olen aivan eri elämäntilanteessa nyt kuin muut ikäiseni ystävät, ja siksi jopa ulkopuolinen, välillä, mutta kuitenkin niiin onnellinen  <3